We got to drive away to explore world and its corners, sides and corners

Olin onnekas saadessani toteuttaa ikimuistoisen kesälomamatkani. Tunsin oloni entistä onnekkaammaksi ymmärtäessäni matkan aikana, että olen todella ansainnut jokaikisen hetken.

Lopulliseksi reitikseni muodostui Berliini - Praha - Bratislava - Wien - Zürich - Pariisi - Hampuri - Berliini, josta lensin takaisin Helsinkiin, kotiin.

Nautin kaupunkien elämästä, ihmisistä arjen keskellä, minua ympäröivästä luonnosta, maisemista joita kotona ei ole, henkeäsalpaavan kauniista arkkitehtuurista ja lumoavista vanhoista taloista, kaupunkien läpi virtaavista joista ja jokia ylittävistä silloista.

Taitoin kaupunkien välit junalla lukuunottamatta lentoyhteyttä Berliiniin. Junien ikkunoista näin tyhjiä peltoja, loputonta metsää, vuoristoa, viinitarhoja, kukkuloita ja teollisuusalueita. Junamatkustamisessa viehättävintä on vapaus, sillä yksin matkustaessa minulla ei oikeastaan ole päämäärää. Matkalla olemisen hienous perustuu nimenomaan siihen, että tietää olevansa vain matkalla jonnekkin.

Puhdistin pääni ikävistä ajatuksista ja kiireisestä arjesta, näin pitkästä aikaa asiat valoisampina. Elin uutispimennossa ja se tuntui hyvältä, maailma ei pyörinytkään enää velkaantuneiden valtioiden, perhesurmien ja muiden mieltä myrkyttävien uutisten ympärillä. Kas, maailma onkin hyvä. Kappas, ihmiset eivät olekaan pahoja. Opin jälleen arvostamaan asioita, jotka olin melkein ehtinyt unohtamaan. Tutustuin uusiin ihmisiin, kuuntelin mielenkiintoisia elämänkohtaloita. Arvostin jälleen omaani hitusen enemmän. Sain tärkeän muistutuksen, että on tärkeää elää kuten itse haluaa, sillä muuten en ole matkalla eteenpäin.



Purin kameran sisällön tietokoneelleni, kuvien lopullinen määrä hipoo kahtatuhatta kappaletta. Kuvia ja fiiliksiä myöhemmin kaupunkikohtaisesti.