Tässä on varmaankin maailman kauneimmat äänet.
Saturday, January 19, 2013
Monday, January 14, 2013
Hei kuule viime vuosi
Palatkaamme vielä pieneksi hetkeksi viime vuoteen. Kiitos ja olkaa hyvä.
IHMISSUHTEET
1. Saitko uuden ystävän viime vuoden aikana? Viime vuoden aikana tutustuin ainakin kouralliseen mahtavia ihmisiä. Suuri koura ja ihania tyyppejä, sain monta uutta kaveria. Kuitenkin, minulla on elämässäni sekä kavereita että ystäviä, joista ensimmäiseksi mainittuja on valtaosa. Ystävä-määritelmä pitää sisällään melkoisen kovia vaatimuksia ja kriteereitä. Ennen kuin lähden kutsumaan ketään ystäväksi, peräänkuulutan tietynlaista sielunsisko-henkeä. Miksei veljeyttäkin. Joka tapauksessa, sielunsiskoja ei joka päivä tupsahda elämään, ja ihan hyvä niin, sillä muuten olemassaolevat siskot eivät tuntuisi yhtä käsittämättömän ainutlaatuisilta!
2. Teitkö jotain viime vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Matkustin ensimmäistä kertaa yksin, kun hetken mielijohteesta päätin viettää palkallisen kesälomani (ensimmäinen lajissaan sekin) Euroopan junaraiteilla. Tein kolmen viikon reilin ilman travel plania. Reitikseni valikoitui lopulta Berliini - Praha - Bratislava - Wien - Zürich - Pariisi - Hampuri - Berliini.
3. Seurustelitko viime vuoden aikana? En seurustellut.
4. Kerro pari parasta muistoasi viime vuodelta? Ehdottomasti tuo yllämainittu Euroopan reissu, josta täällä blogin puolella olen muutamaan otteeseen maininnut (lue: hehkuttanut). En muista, olenko koskaan elämässäni tuntenut samanlaista vapauden riemua ja niin seesteistä olotilaa, mitä matkalla koin. Saatoin pysähtyä kuuntelemaan jokaista sisältäni kumpuavaa tunnetta ja pystyin etäällä ollessani pureksimaan niiden syntyä. Itsetutkiskelua parhaimmillaan. Seisahduin kuuntelemaan jokaista sisältäni nousevaa tunnetta yksi kerrallaan, jokaista pulppuavaa riemun kuplaa, iloisia poksahduksia poks poks, epävarmuuden viiltoja, päämäärättömyydestä johtuvaa ajatusten raskasta painovoimaa, joka kolmannen matkapäivän kuluessa muuttui harmoniseen, kevyenä leijailevaan mielenrauhaan.
Lumoavat alppimaisemat yöjunan ikkunasta, joiden kauneus sai minut itkemään, huomaamattomia kyyneleitä silmäripsissäni. "Alles Gute", toivotti wieniläinen mies, ja elämä.
Kirjoitin matkapäiväkirjaa, tein sen slovakialaisessa kahvilassa, joen pientareella Prahassa, Sigmund Freudin nimeä kantavassa wieniläisessä puistossa. Ylipäätänsä kirjoitin pitkästä aikaa. Ja tiedättekö, kirjoittaminen saa minut hyvälle tuulelle ja se kirkastaa ajatukseni. Aina.
MINÄ
1. Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana? Parin viime vuoden aikana olen käynyt raskasta taistelua itseäni vastaan, sillä en ole aina osannut kuunnellut itseäni tai omia haaveitani. Ajatukseni ovat olleet melkoista myllerrystä. Elämänsuunnan kyseenalaistamista, arvomaailman pohtimista ja ajatusten jalostamista ihan uudelle tasolle. Vasta viime vuoden aikana asiat alkoivat hahmottua hieman selkeämmin, ja laskin itseeni suunnatut aseet maahan. Ymmärsin, että kaikki on minusta itsestäni kiinni, ja aloin ottamaan pieniä varovaisia askelia kohti haluamaani. En usko, että Felix Baumgartnerin hyppäämä vapaapudotus tai maailmalla levinneet uutiskuvat hanhien kanssa lentävästä venäjän presidentistä vaikuttivat asiaan, mutta jokin sai minut uskomaan sellaiseen mitä olin aiemmin pitänyt mahdottomana.
2. Oletko lihonut? Loosessa istutut oluenmakuiset illat saattavat olla osasyyllinen pariin syksyn aikana haukattuun lisäkiloon.
3. Saitko porttikieltoa minnekään viime vuoden aikana? No en.
4. Kävitkö elokuvissa YKSIN viime vuoden aikana? Käyn elokuvissa aika harvoin, viime vuonna kävin ehkä viisi kertaa, nippanappa. Jokaisella kerralla oli seuraa, vaikka ihan mukavaa vaihtelua voisi olla käydä yksinkin.
5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? En ole, mutta haaveilen tatuoidusta kädestä ja/tai reidestä. En saa ajatusta pois päästäni, joten toivottavasti tasan vuoden päästä voin vastata tähän tismalleen samaan kysymykseen kyllä.
RANDOM
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus? Ei saa pakottaa valitsemaan! Katjaan olen tutustunut syksyn myötä, ja ollaan viihdytty paljon yhdessä. Idaa ikävöidään Australiasta takaisin, sillä Ida on ihana! Enkä mitenkään salli Riippukeinu Kiveä unohdettavaksi tästä listauksesta.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En ole tehnyt viime vuonna, enkä tehnyt tänäkään vuonna, sillä uudenvuodenlupaukset ovat mielestäni turhia. Höpöhöpöä, jos asioiden muuttamiseen muka tarvitaan uusi vuosi.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Ei kukaan läheinen.
4. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei onneksi.
5. Missä maissa kävit? Saksa, Tsekki, Slovakia, Itävalta, Sveitsi, Viro, Ruotsi ja Ranska. Enemmän kuin muistinkaan, lucky traveller!
6. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, mikä ei onnistunut vuonna 2012? Enemmän lomaa, enemmän vapaa-aikaa, ja opetella tekemään lisää niitä asioita, joista minä nautin.
7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012? Sanoisin 9. heinäkuuta. Aloitin uuden työn, jonka seurauksena ymmärsin, mitä haluan elämältäni ja mitä en. Epätyydyttävä työ ei tietenkään ole ainoa syy, sen lisäksi varmasti moni muukin asia on viime vuoden aikana vaikuttanut uusien suuntaviivojen hahmottumiseen. Ei mikään ole kristallinkirkasta vieläkään, vain pehmeitä kynänvetoja karhealla paperilla, hentoja ääriviivoja. Pidän mieleni avoinna, valppaana, silmät auki joka suuntaan, vahvistan ääriviivoja ja värittelen sitten sisältöä.
8. Mikä oli vuoden 2012 suurin onnistuminen? Ajatuksiini on tullut paljon selkeyttä viime vuoden aikana. Olen oppinut pikkuhiljaa päästämään irti joistakin asioista ja ajatuksista, jotka eivät ole edesauttaneet minua.
9. …ja suurin epäonnistuminen? Vietin ihan epäonnistumisvapaan vuoden 2012. Minulla on usein ollut tapana pyöritellä ikäviä asioita päässäni, käännellä ja tutkailla niitä jokaisesta kulmasta. Analysoida, jauhaa, märehtiä ja vatvoa asioiden syitä ja seurauksia. Analysointi on saanut pienetkin murheet tuntumaan todellista isommilta. Pienistä jutuista on paisunut suuria epäonnistumisia. Olen yrittänyt pyristellä pään sisällä olevasta vankilasta vapaampaan tilaan, jotta en enää jäisi vatvomaan asioita jotka menivät jo.
10. Kärsitkö vammoista? En kärsinyt.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Kaikki liput, jotka ostin. Liput lentokoneeseen, liput juniin, liput hyville keikoille. Niin.
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Sandran, koska Sandra on ihana.
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Oma käyttäytyminen. Tietenkin.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Ensimmäinen ajatus oli, että suurimman rahasyöpön täytyy olla matkustaminen. Ollakseni kuitenkin täysin rehellinen, suurin kulutus kohdistui vaatteisiin, ulkona syömiseen ja siihen elämäni veteen eli bisseen.
15. Mistä innostuit eniten? Siitä kutkuttavasta ajatuksesta, mitä kaikkea elämällä on tarjota kunhan vain muistaa pitää mielensä avoimena ja kirkkaana.
Enkä ole malttanut olla suunnittelematta oman asuntoni sisustusta! Olen asunut jo pidemmän aikaa kämppiksen kanssa, mutta kevään aikana, viimeistään kesän kynnyksellä muutan omaan asuntoon.
16. Vuoden 2012 ihmiset: Niin monella ihmisellä on ollut osuutensa siihen - hyvässä ja pahassa - miksi vuodesta 2012 tuli juuri sellainen kuin siitä tuli, joten ei liene tarpeellista luetteloida nimiä. Unohtaisin kuitenkin mainita jonkun tärkeän!
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Onnellisempi.
18. Lihavampi vai laihempi? Pari kiloa, krhmm, lihavampi.
19. Rikkaampi vai köyhempi? Punnukset ovat aika tasan, ehkäpä vauraampi.
20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Kivoja, innostavia ja inspiroivia asioita sen tuskailun ja murehtimisen sijaan :)
21. …entä vähemmän? Ehdottomasti vähemmän murehtimista ja synkistelyä, jota varsinkin alkuvuonna oli ihan liikaa.
22. Miten vietit joulun? Vietin joulua äidin ja veljen kanssa Forssassa. Hypin seinille tylsyyksissäni, joulu kun ei saa minussa aikaan mitään päräyttäviä fiiliksiä. Joulunalusaika on mahtavaa, mutta ne kolme virallista päivää, ai että, mutta ne on ihan hitsin pitkäveteisiä.
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? En varmaankaan muuttaisi mitään. Mitään ei saisi katua, sillä jokaisesta asiasta oppii aina uutta, niistä epämiellyttävistäkin. Uskon, että kaikilla asioilla on jokin syy ja tarkoitus, vaikka se aluksi kummalliselta tuntuisikin. Kaikelle löytyy selitys. Ei ehkä nyt, eikä huomenna, ehkei vielä ensi vuonnakaan, mutta jossakin vaiheessa kyllä.
24. Rakastuitko vuonna 2012? Ehen.
25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Arvuutelkaahan!
26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? En tällä hetkellä omista lainkaan tv:tä. Tai siis, omistan kyllä, mutta se ei ole ollut hallussani eikä käytettävissäni yli puoleentoista vuoteen. Kaiken mitä televisiosta katson, toteutan erilaisten netti-tv -ratkaisujen kautta. Aktiivisesti olen seurannut hyviä ja huonoja uutisia, jonka nokkela, ajankohtainen ja terävä huumori iskee kuin tuhat kiloa betonia. Kevään ajan tuli seurattua myös Iholla-sarjaa, ja syksyllä koukutuin katselemaan Breaking Badia Netflixistä (1. tuotantokaudessa mennään tosin vieläkin).
27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? Viha nyt on valtavan vahva ilmaus. En vihaa.
28. Mikä oli paras lukemasi kirja? Luin Richard Bachin Lokki Joonatanin vasta viime vuonna. Ja joo, hitsi vieköön se kyllä hurmasi!
29. …entä musiikillinen löytö? Voi että, suuren määrän takia on pakko vetää raja johonkin ja suorittaa jonkinlainen päänsisäinen filtteröinti ennen kuin alan lataamaan koko luetteloa tähän :) The Do ja Lapko ovat jo vanhempia tuttavuuksia. Kuitenkin, ensimmäisenä mainittu ihastutti entisestään toukokuisen Tavastia-keikkansa jälkimaininkeina, kun taasen Lapkolta ilmestynyt uusi albumi sai aikaan muuten vaan ihanan kummia väristyksiä. Kesän korvilla oli luontevaa uppoutua Bon Iverin musiikkiin, Youth Lagoonin unenomaisiin säveliin sen sijaan hukuin. Syksyn tullen innostuin Timo Lassysta. Ennen vuoden loppua löysin vielä täysin uuden ulottuvuuden Pariisin Keväästä, enkä ole vielä itsekään täysin sisäistänyt asiaa. En ole aiemmin välittänyt bändin musiikista, mutta todellakin, syksyn aikana tapahtui jotakin ratkaisevaa. En tiedä mitä, mutta on oikein hyvä näin.
30. Mitä halusit ja sait? Sain olla tyytyväinen.
31. Mitä halusit, muttet saanut? Kuulkaapa, minä halusin poikaystävän. Lopulta tajusin, että en sellaista välttämättä haluakaan. Katsotaan, mahdollisesti joku joskus kävele elämääni, mutta ainakin tällä hetkellä nautin enemmän yksin olemisen ihanuudesta.
32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Cafe de Floré.
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Voi, en edes muista.
34. Ketä kaipasit? Hmm, hankala kysymys. Eniten ehkä erästä ihmistä, joka reissaili koko syksyn Amerikassa.
35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Elämä ihan itsessään. Välillä se pisti kaiken palasiksi, mutta lopulta magneetin lailla taas kokosi kaikki palaset yhteen. Ihmeellistä, eikö vain?
photos: Margaret Durow
IHMISSUHTEET
1. Saitko uuden ystävän viime vuoden aikana? Viime vuoden aikana tutustuin ainakin kouralliseen mahtavia ihmisiä. Suuri koura ja ihania tyyppejä, sain monta uutta kaveria. Kuitenkin, minulla on elämässäni sekä kavereita että ystäviä, joista ensimmäiseksi mainittuja on valtaosa. Ystävä-määritelmä pitää sisällään melkoisen kovia vaatimuksia ja kriteereitä. Ennen kuin lähden kutsumaan ketään ystäväksi, peräänkuulutan tietynlaista sielunsisko-henkeä. Miksei veljeyttäkin. Joka tapauksessa, sielunsiskoja ei joka päivä tupsahda elämään, ja ihan hyvä niin, sillä muuten olemassaolevat siskot eivät tuntuisi yhtä käsittämättömän ainutlaatuisilta!
2. Teitkö jotain viime vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Matkustin ensimmäistä kertaa yksin, kun hetken mielijohteesta päätin viettää palkallisen kesälomani (ensimmäinen lajissaan sekin) Euroopan junaraiteilla. Tein kolmen viikon reilin ilman travel plania. Reitikseni valikoitui lopulta Berliini - Praha - Bratislava - Wien - Zürich - Pariisi - Hampuri - Berliini.
3. Seurustelitko viime vuoden aikana? En seurustellut.
4. Kerro pari parasta muistoasi viime vuodelta? Ehdottomasti tuo yllämainittu Euroopan reissu, josta täällä blogin puolella olen muutamaan otteeseen maininnut (lue: hehkuttanut). En muista, olenko koskaan elämässäni tuntenut samanlaista vapauden riemua ja niin seesteistä olotilaa, mitä matkalla koin. Saatoin pysähtyä kuuntelemaan jokaista sisältäni kumpuavaa tunnetta ja pystyin etäällä ollessani pureksimaan niiden syntyä. Itsetutkiskelua parhaimmillaan. Seisahduin kuuntelemaan jokaista sisältäni nousevaa tunnetta yksi kerrallaan, jokaista pulppuavaa riemun kuplaa, iloisia poksahduksia poks poks, epävarmuuden viiltoja, päämäärättömyydestä johtuvaa ajatusten raskasta painovoimaa, joka kolmannen matkapäivän kuluessa muuttui harmoniseen, kevyenä leijailevaan mielenrauhaan.
Lumoavat alppimaisemat yöjunan ikkunasta, joiden kauneus sai minut itkemään, huomaamattomia kyyneleitä silmäripsissäni. "Alles Gute", toivotti wieniläinen mies, ja elämä.
Kirjoitin matkapäiväkirjaa, tein sen slovakialaisessa kahvilassa, joen pientareella Prahassa, Sigmund Freudin nimeä kantavassa wieniläisessä puistossa. Ylipäätänsä kirjoitin pitkästä aikaa. Ja tiedättekö, kirjoittaminen saa minut hyvälle tuulelle ja se kirkastaa ajatukseni. Aina.
MINÄ
1. Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana? Parin viime vuoden aikana olen käynyt raskasta taistelua itseäni vastaan, sillä en ole aina osannut kuunnellut itseäni tai omia haaveitani. Ajatukseni ovat olleet melkoista myllerrystä. Elämänsuunnan kyseenalaistamista, arvomaailman pohtimista ja ajatusten jalostamista ihan uudelle tasolle. Vasta viime vuoden aikana asiat alkoivat hahmottua hieman selkeämmin, ja laskin itseeni suunnatut aseet maahan. Ymmärsin, että kaikki on minusta itsestäni kiinni, ja aloin ottamaan pieniä varovaisia askelia kohti haluamaani. En usko, että Felix Baumgartnerin hyppäämä vapaapudotus tai maailmalla levinneet uutiskuvat hanhien kanssa lentävästä venäjän presidentistä vaikuttivat asiaan, mutta jokin sai minut uskomaan sellaiseen mitä olin aiemmin pitänyt mahdottomana.
2. Oletko lihonut? Loosessa istutut oluenmakuiset illat saattavat olla osasyyllinen pariin syksyn aikana haukattuun lisäkiloon.
3. Saitko porttikieltoa minnekään viime vuoden aikana? No en.
4. Kävitkö elokuvissa YKSIN viime vuoden aikana? Käyn elokuvissa aika harvoin, viime vuonna kävin ehkä viisi kertaa, nippanappa. Jokaisella kerralla oli seuraa, vaikka ihan mukavaa vaihtelua voisi olla käydä yksinkin.
5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? En ole, mutta haaveilen tatuoidusta kädestä ja/tai reidestä. En saa ajatusta pois päästäni, joten toivottavasti tasan vuoden päästä voin vastata tähän tismalleen samaan kysymykseen kyllä.
RANDOM
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus? Ei saa pakottaa valitsemaan! Katjaan olen tutustunut syksyn myötä, ja ollaan viihdytty paljon yhdessä. Idaa ikävöidään Australiasta takaisin, sillä Ida on ihana! Enkä mitenkään salli Riippukeinu Kiveä unohdettavaksi tästä listauksesta.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En ole tehnyt viime vuonna, enkä tehnyt tänäkään vuonna, sillä uudenvuodenlupaukset ovat mielestäni turhia. Höpöhöpöä, jos asioiden muuttamiseen muka tarvitaan uusi vuosi.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Ei kukaan läheinen.
4. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei onneksi.
5. Missä maissa kävit? Saksa, Tsekki, Slovakia, Itävalta, Sveitsi, Viro, Ruotsi ja Ranska. Enemmän kuin muistinkaan, lucky traveller!
6. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, mikä ei onnistunut vuonna 2012? Enemmän lomaa, enemmän vapaa-aikaa, ja opetella tekemään lisää niitä asioita, joista minä nautin.
7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012? Sanoisin 9. heinäkuuta. Aloitin uuden työn, jonka seurauksena ymmärsin, mitä haluan elämältäni ja mitä en. Epätyydyttävä työ ei tietenkään ole ainoa syy, sen lisäksi varmasti moni muukin asia on viime vuoden aikana vaikuttanut uusien suuntaviivojen hahmottumiseen. Ei mikään ole kristallinkirkasta vieläkään, vain pehmeitä kynänvetoja karhealla paperilla, hentoja ääriviivoja. Pidän mieleni avoinna, valppaana, silmät auki joka suuntaan, vahvistan ääriviivoja ja värittelen sitten sisältöä.
8. Mikä oli vuoden 2012 suurin onnistuminen? Ajatuksiini on tullut paljon selkeyttä viime vuoden aikana. Olen oppinut pikkuhiljaa päästämään irti joistakin asioista ja ajatuksista, jotka eivät ole edesauttaneet minua.
9. …ja suurin epäonnistuminen? Vietin ihan epäonnistumisvapaan vuoden 2012. Minulla on usein ollut tapana pyöritellä ikäviä asioita päässäni, käännellä ja tutkailla niitä jokaisesta kulmasta. Analysoida, jauhaa, märehtiä ja vatvoa asioiden syitä ja seurauksia. Analysointi on saanut pienetkin murheet tuntumaan todellista isommilta. Pienistä jutuista on paisunut suuria epäonnistumisia. Olen yrittänyt pyristellä pään sisällä olevasta vankilasta vapaampaan tilaan, jotta en enää jäisi vatvomaan asioita jotka menivät jo.
10. Kärsitkö vammoista? En kärsinyt.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Kaikki liput, jotka ostin. Liput lentokoneeseen, liput juniin, liput hyville keikoille. Niin.
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Sandran, koska Sandra on ihana.
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Oma käyttäytyminen. Tietenkin.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Ensimmäinen ajatus oli, että suurimman rahasyöpön täytyy olla matkustaminen. Ollakseni kuitenkin täysin rehellinen, suurin kulutus kohdistui vaatteisiin, ulkona syömiseen ja siihen elämäni veteen eli bisseen.
15. Mistä innostuit eniten? Siitä kutkuttavasta ajatuksesta, mitä kaikkea elämällä on tarjota kunhan vain muistaa pitää mielensä avoimena ja kirkkaana.
Enkä ole malttanut olla suunnittelematta oman asuntoni sisustusta! Olen asunut jo pidemmän aikaa kämppiksen kanssa, mutta kevään aikana, viimeistään kesän kynnyksellä muutan omaan asuntoon.
16. Vuoden 2012 ihmiset: Niin monella ihmisellä on ollut osuutensa siihen - hyvässä ja pahassa - miksi vuodesta 2012 tuli juuri sellainen kuin siitä tuli, joten ei liene tarpeellista luetteloida nimiä. Unohtaisin kuitenkin mainita jonkun tärkeän!
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Onnellisempi.
18. Lihavampi vai laihempi? Pari kiloa, krhmm, lihavampi.
19. Rikkaampi vai köyhempi? Punnukset ovat aika tasan, ehkäpä vauraampi.
20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Kivoja, innostavia ja inspiroivia asioita sen tuskailun ja murehtimisen sijaan :)
21. …entä vähemmän? Ehdottomasti vähemmän murehtimista ja synkistelyä, jota varsinkin alkuvuonna oli ihan liikaa.
22. Miten vietit joulun? Vietin joulua äidin ja veljen kanssa Forssassa. Hypin seinille tylsyyksissäni, joulu kun ei saa minussa aikaan mitään päräyttäviä fiiliksiä. Joulunalusaika on mahtavaa, mutta ne kolme virallista päivää, ai että, mutta ne on ihan hitsin pitkäveteisiä.
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? En varmaankaan muuttaisi mitään. Mitään ei saisi katua, sillä jokaisesta asiasta oppii aina uutta, niistä epämiellyttävistäkin. Uskon, että kaikilla asioilla on jokin syy ja tarkoitus, vaikka se aluksi kummalliselta tuntuisikin. Kaikelle löytyy selitys. Ei ehkä nyt, eikä huomenna, ehkei vielä ensi vuonnakaan, mutta jossakin vaiheessa kyllä.
24. Rakastuitko vuonna 2012? Ehen.
25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Arvuutelkaahan!
26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? En tällä hetkellä omista lainkaan tv:tä. Tai siis, omistan kyllä, mutta se ei ole ollut hallussani eikä käytettävissäni yli puoleentoista vuoteen. Kaiken mitä televisiosta katson, toteutan erilaisten netti-tv -ratkaisujen kautta. Aktiivisesti olen seurannut hyviä ja huonoja uutisia, jonka nokkela, ajankohtainen ja terävä huumori iskee kuin tuhat kiloa betonia. Kevään ajan tuli seurattua myös Iholla-sarjaa, ja syksyllä koukutuin katselemaan Breaking Badia Netflixistä (1. tuotantokaudessa mennään tosin vieläkin).
27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? Viha nyt on valtavan vahva ilmaus. En vihaa.
28. Mikä oli paras lukemasi kirja? Luin Richard Bachin Lokki Joonatanin vasta viime vuonna. Ja joo, hitsi vieköön se kyllä hurmasi!
29. …entä musiikillinen löytö? Voi että, suuren määrän takia on pakko vetää raja johonkin ja suorittaa jonkinlainen päänsisäinen filtteröinti ennen kuin alan lataamaan koko luetteloa tähän :) The Do ja Lapko ovat jo vanhempia tuttavuuksia. Kuitenkin, ensimmäisenä mainittu ihastutti entisestään toukokuisen Tavastia-keikkansa jälkimaininkeina, kun taasen Lapkolta ilmestynyt uusi albumi sai aikaan muuten vaan ihanan kummia väristyksiä. Kesän korvilla oli luontevaa uppoutua Bon Iverin musiikkiin, Youth Lagoonin unenomaisiin säveliin sen sijaan hukuin. Syksyn tullen innostuin Timo Lassysta. Ennen vuoden loppua löysin vielä täysin uuden ulottuvuuden Pariisin Keväästä, enkä ole vielä itsekään täysin sisäistänyt asiaa. En ole aiemmin välittänyt bändin musiikista, mutta todellakin, syksyn aikana tapahtui jotakin ratkaisevaa. En tiedä mitä, mutta on oikein hyvä näin.
30. Mitä halusit ja sait? Sain olla tyytyväinen.
31. Mitä halusit, muttet saanut? Kuulkaapa, minä halusin poikaystävän. Lopulta tajusin, että en sellaista välttämättä haluakaan. Katsotaan, mahdollisesti joku joskus kävele elämääni, mutta ainakin tällä hetkellä nautin enemmän yksin olemisen ihanuudesta.
32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Cafe de Floré.
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Voi, en edes muista.
34. Ketä kaipasit? Hmm, hankala kysymys. Eniten ehkä erästä ihmistä, joka reissaili koko syksyn Amerikassa.
35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Elämä ihan itsessään. Välillä se pisti kaiken palasiksi, mutta lopulta magneetin lailla taas kokosi kaikki palaset yhteen. Ihmeellistä, eikö vain?
photos: Margaret Durow
Sunday, December 9, 2012
Tuesday, July 17, 2012
Monday, July 16, 2012
We got to drive away to explore world and its corners, sides and corners
Olin onnekas saadessani toteuttaa ikimuistoisen kesälomamatkani. Tunsin oloni entistä onnekkaammaksi ymmärtäessäni matkan aikana, että olen todella ansainnut jokaikisen hetken.
Lopulliseksi reitikseni muodostui Berliini - Praha - Bratislava - Wien - Zürich - Pariisi - Hampuri - Berliini, josta lensin takaisin Helsinkiin, kotiin.
Nautin kaupunkien elämästä, ihmisistä arjen keskellä, minua ympäröivästä luonnosta, maisemista joita kotona ei ole, henkeäsalpaavan kauniista arkkitehtuurista ja lumoavista vanhoista taloista, kaupunkien läpi virtaavista joista ja jokia ylittävistä silloista.
Taitoin kaupunkien välit junalla lukuunottamatta lentoyhteyttä Berliiniin. Junien ikkunoista näin tyhjiä peltoja, loputonta metsää, vuoristoa, viinitarhoja, kukkuloita ja teollisuusalueita. Junamatkustamisessa viehättävintä on vapaus, sillä yksin matkustaessa minulla ei oikeastaan ole päämäärää. Matkalla olemisen hienous perustuu nimenomaan siihen, että tietää olevansa vain matkalla jonnekkin.
Puhdistin pääni ikävistä ajatuksista ja kiireisestä arjesta, näin pitkästä aikaa asiat valoisampina. Elin uutispimennossa ja se tuntui hyvältä, maailma ei pyörinytkään enää velkaantuneiden valtioiden, perhesurmien ja muiden mieltä myrkyttävien uutisten ympärillä. Kas, maailma onkin hyvä. Kappas, ihmiset eivät olekaan pahoja. Opin jälleen arvostamaan asioita, jotka olin melkein ehtinyt unohtamaan. Tutustuin uusiin ihmisiin, kuuntelin mielenkiintoisia elämänkohtaloita. Arvostin jälleen omaani hitusen enemmän. Sain tärkeän muistutuksen, että on tärkeää elää kuten itse haluaa, sillä muuten en ole matkalla eteenpäin.
Purin kameran sisällön tietokoneelleni, kuvien lopullinen määrä hipoo kahtatuhatta kappaletta. Kuvia ja fiiliksiä myöhemmin kaupunkikohtaisesti.
Lopulliseksi reitikseni muodostui Berliini - Praha - Bratislava - Wien - Zürich - Pariisi - Hampuri - Berliini, josta lensin takaisin Helsinkiin, kotiin.
Nautin kaupunkien elämästä, ihmisistä arjen keskellä, minua ympäröivästä luonnosta, maisemista joita kotona ei ole, henkeäsalpaavan kauniista arkkitehtuurista ja lumoavista vanhoista taloista, kaupunkien läpi virtaavista joista ja jokia ylittävistä silloista.
Taitoin kaupunkien välit junalla lukuunottamatta lentoyhteyttä Berliiniin. Junien ikkunoista näin tyhjiä peltoja, loputonta metsää, vuoristoa, viinitarhoja, kukkuloita ja teollisuusalueita. Junamatkustamisessa viehättävintä on vapaus, sillä yksin matkustaessa minulla ei oikeastaan ole päämäärää. Matkalla olemisen hienous perustuu nimenomaan siihen, että tietää olevansa vain matkalla jonnekkin.
Puhdistin pääni ikävistä ajatuksista ja kiireisestä arjesta, näin pitkästä aikaa asiat valoisampina. Elin uutispimennossa ja se tuntui hyvältä, maailma ei pyörinytkään enää velkaantuneiden valtioiden, perhesurmien ja muiden mieltä myrkyttävien uutisten ympärillä. Kas, maailma onkin hyvä. Kappas, ihmiset eivät olekaan pahoja. Opin jälleen arvostamaan asioita, jotka olin melkein ehtinyt unohtamaan. Tutustuin uusiin ihmisiin, kuuntelin mielenkiintoisia elämänkohtaloita. Arvostin jälleen omaani hitusen enemmän. Sain tärkeän muistutuksen, että on tärkeää elää kuten itse haluaa, sillä muuten en ole matkalla eteenpäin.
Purin kameran sisällön tietokoneelleni, kuvien lopullinen määrä hipoo kahtatuhatta kappaletta. Kuvia ja fiiliksiä myöhemmin kaupunkikohtaisesti.
Monday, June 11, 2012
Feet in the water
Hykerryttää ja hymyilyttää. Sisällä kuplii iloa ja onnea, ilman että keksin yhtäkään konkreettista syytä. Näinhän sen kuuluisi aina ollakin.
Johtuneeko siitä, että yksi aikakausi on päättynyt ja uusi alkamassa. Odotus ja jännitys, optimistisuus ja toiveikkuus tulevaa kohtaan.
Ihanaa maanantaita, vilpittömästi toivon että tästä viikosta tulee hyvä ja onnellinen :)
Kuva: davehillphoto.com
Johtuneeko siitä, että yksi aikakausi on päättynyt ja uusi alkamassa. Odotus ja jännitys, optimistisuus ja toiveikkuus tulevaa kohtaan.
Ihanaa maanantaita, vilpittömästi toivon että tästä viikosta tulee hyvä ja onnellinen :)
Kuva: davehillphoto.com
Everything's fine. And I'm older now, young anyhow
Neljän kuvan mittainen näkemys tämän sunnuntain tunnetiloista.
Sinisen Huvilan Kahvila, Linnunlauluntie 11.
Näkymät avautuvat Töölönlahden yli. Kaunista ja kiireetöntä. Ilman kalseudesta huolimatta tänään tuntui ensimmäistä kertaa kesäkuulta.
Kahvikuppi ja nopeasti jäähtynyt kahvi Linnunlaulussa, vaikka linnut eivät laulaneetkaan.
Kalliossa, Kolmannen linjan Pub Sirdie. Minä olen kylässä ensimmäistä kertaa. Euron kolikolla vuoden 1961 jukeboksista saa valita kaksi laulua, joiden soundi on autenttinen. Aivan kuin vuonna 1961.
Haikeaa, kaihoisaa ja surumielistä. Kotiin saapuessani yhden huoneen ovi oli auki ja huone tyhjä. Sanoin huhuu ja seinät vastasivat saman takaisin. Entinen kämppis, ystävä, Sandra muutti tänään pois.
Sinisen Huvilan Kahvila, Linnunlauluntie 11.
Näkymät avautuvat Töölönlahden yli. Kaunista ja kiireetöntä. Ilman kalseudesta huolimatta tänään tuntui ensimmäistä kertaa kesäkuulta.
Kahvikuppi ja nopeasti jäähtynyt kahvi Linnunlaulussa, vaikka linnut eivät laulaneetkaan.
Kalliossa, Kolmannen linjan Pub Sirdie. Minä olen kylässä ensimmäistä kertaa. Euron kolikolla vuoden 1961 jukeboksista saa valita kaksi laulua, joiden soundi on autenttinen. Aivan kuin vuonna 1961.
Haikeaa, kaihoisaa ja surumielistä. Kotiin saapuessani yhden huoneen ovi oli auki ja huone tyhjä. Sanoin huhuu ja seinät vastasivat saman takaisin. Entinen kämppis, ystävä, Sandra muutti tänään pois.
Sunday, June 10, 2012
Kas, olet yhä siellä
Siitä huolimatta, että elämä tarjoilee minulle epäselviä ja vaikeita asioita, joista voisin stressata itseni uuvuksiin, jaksan silti innostua ja kylpeä rauhallisuuden tunteessa kun vain ajattelinkin edessä siintävää matkaa. Tätä minä tarvitsen tällä hetkellä, kipeämmin kuin mitään tai ketään.
En ole lomaillut yli vuoteen. Minä en laske lomaksi satunnaisia julkisia pyhiä, jotka ajoittuvat kalenterivuoden varrelle. En myöskään laske lomaksi niitä päiviä, jotka ollaan poissa työstä tai opinnoista, mutta vietetään kotona arkisia askareita hoidellen. Sen sijaan lasken lomaksi sen, kun vaihdetaan maisemaa, jopa ympärillä olevia ihmisiä, koetaan uusia elämyksiä, opitaan jälleen uutta itsestä vaikka se olisikin vain jotakin pientä, henkäillään uutta ilmaa, tunnustellaan kaikkien aistien voimin elämää, sen eri sävyjä.
Onnistuneella lomalla minulla on runsaasti tekemistä, mutta saan silti levätä. Minulla on aikataulu, mutta päätän siitä itse, ei ole kiire. Olen yksin, mutta kaikki ovat kanssani. Minulla ei ole mitään, mutta silti minulla on kaikki.
Yhdeksän yön päästä olen lomalla. Tiedän vain sen, että määränpäänä on Keski-Eurooppa, viivyn hetkisen alle kolme viikkoa ja lähden lomalle yksin, matkalla kuitenkin tapaa muita, samanhenkisiäkin. Aion nähdä uutta, hengitellä muiden ihmisten arkea ja elämää, ottaen silti etäisyyttä omaan arkeeni, muistuttaa itseäni mitä onnellisena oleminen voi parhaimmillaan olla. Muita suunnitelmia ei ole.
Kuvat: fashiongonerogue.com
En ole lomaillut yli vuoteen. Minä en laske lomaksi satunnaisia julkisia pyhiä, jotka ajoittuvat kalenterivuoden varrelle. En myöskään laske lomaksi niitä päiviä, jotka ollaan poissa työstä tai opinnoista, mutta vietetään kotona arkisia askareita hoidellen. Sen sijaan lasken lomaksi sen, kun vaihdetaan maisemaa, jopa ympärillä olevia ihmisiä, koetaan uusia elämyksiä, opitaan jälleen uutta itsestä vaikka se olisikin vain jotakin pientä, henkäillään uutta ilmaa, tunnustellaan kaikkien aistien voimin elämää, sen eri sävyjä.
Onnistuneella lomalla minulla on runsaasti tekemistä, mutta saan silti levätä. Minulla on aikataulu, mutta päätän siitä itse, ei ole kiire. Olen yksin, mutta kaikki ovat kanssani. Minulla ei ole mitään, mutta silti minulla on kaikki.
Yhdeksän yön päästä olen lomalla. Tiedän vain sen, että määränpäänä on Keski-Eurooppa, viivyn hetkisen alle kolme viikkoa ja lähden lomalle yksin, matkalla kuitenkin tapaa muita, samanhenkisiäkin. Aion nähdä uutta, hengitellä muiden ihmisten arkea ja elämää, ottaen silti etäisyyttä omaan arkeeni, muistuttaa itseäni mitä onnellisena oleminen voi parhaimmillaan olla. Muita suunnitelmia ei ole.
Kuvat: fashiongonerogue.com
Subscribe to:
Posts (Atom)